Tonttuja ja tuulomantorttua

Aivan liian lyhkäsiksi jääneiden yöunien jälkeen on pakko puuhastella koko ajan jotain, ihan vain sen vuoksi ettei nukahda pystyyn. Tämä viikko on yöunien osalta jo hävitty, mutta onneksi A on tämän viikon iltavuorossa ja täten vastuussa pikku A:n aamupalasta, mikä mahdollistaa minulle pikkuisen myöhäisemmän aamuherätyksen. Äitiysloman ehdottomat parhaimmat puolet on jäädä köllimään lasten kanssa sänkyyn aamulla ja tehdä aamurutiinit ilman hoppua. Pikku Myyn unirytmin taas mentyä nurinkurin ja pikku A:n jälleen vinkuroitua päiväunille menosta, päätin tehdä lasten kanssa A:lle mokkaruutuja. Selailin netistä ohjeita mokkaruuduille, sillä ajattelin vaihteeksi kokeilla jotain uutta ohjetta ja löysinkin sattuman kaupalta mokkaruutuja Isyyspakkauksen blogista, meilläpäin näitä vaaleita mokkapaloja kutsuttiin Tuulomaantortuksi ja olinkin ihan unohtanut koko tortun. Tuulomaantortun päälle kuuluisi tosiaankin kookoshiutaleet, mutta niitä ei kaapistani sattunut löytymään, joten jouduin tyytymään nomparelleihin.

Torttu jäin tosin aika matalaksi ja mielestäni lapsuuteni Tuulomaantortussa on soodaa, joka tuo torttuun sellaisen pikkaisen kirpeän säväyksen. Lisäksi kuorrutuksen ohje oli aika nafti pellilliseen torttua, mikä toisalta on aika hyvä, sillä nettiselailun myötä huomasin että jotkut syövät pelkkää kuorrutusta suoraan kiposta!! Kuorrutuksessa ei ole lähes muuta kuin sokeria ja voita, joten en voi ymmärtää miten joku pystyy sitä pelkästään syömään. Kuorrutukseen käytin ihan tavallista suodatinkahvia, meillä juodaan Juhla Mokan tummapaahtoa (totuttuaan tähän tuntuu vaaleapaahto ikään kuin tiskivedeltä), ja kaakaona toimi O´boy, sillä tumma leivontakaakao taitaa olla mökillä. Muistan lapsuudestani sen, että fammolla sai aina kaakoksi tummaa leivontakaakaota sekoitettuna tankkimaitoon ja se oli ihan parasta, en ole koskaan oppinut juomaan ns. taviskaakaota.

Kun pellin kostuttaa ennen leivinpaperin laittoa, leivinpaperi pysyy helpommin paikoillaan.

Pikku A on nyt muutamana päivänä nähnyt parvekkellamme hiippailevan tonttuja, mikä on mielestäni aika hauskaa sillä me emme ole pikku A:lle tonttujen vartioimisesta mitenkään maininneet. Mielestäni on väärin lapsia kiristää "olkaahan kilttejä kun tontut vartioi, muuten ei tule lahjoja" kommenteilla ja olenkin pohtinut joulupukkiasiaa. Olisi toisaalta ihanaa, että jouluna kävisi pukki, mikäli se olisi joka joulu sama pukki ja tuttu pukki. Kaupan seinältä otettu pukki kuulostaa omiin korviini hiukan riskialttiilta touhulta, itse en ainakaan täysin vierasta miestä halua omaan kotiini päästää jouluna. Täten uskon, että meille joulupukki taitaa vain käydä tiputtamassa lahjat, sillä ainoa oikea joulupukkihan asuu Korvatunturilla.

Helppo lapsi vs kauhea kakara

Minua on nyt neidin syntymän myötä ryhtynyt ärsyttämään ihan suunnattomasti ihmisten latteukset ja lokeroinnit koskien lapsiani, kyllä, koskien minun lapsiani. Eritoten lokerointi helppo lapsi vs vaativa lapsi on minusta erittäin hirveä, varsinkin kun se ylensä rinnastetaan suoraan vauvan unirytmiin sillä olettamuksella, että helppo lapsi on yhtäjaksoisesti pitkään nukkuva vauva jonka pisin unijakso sijoittuu yö aikaan. Vauvan unijaksokin on sellainen asia, jossa ei ole mitään selkeää määritystä, kyseessä voi olla aika aina muutamasta minuutista useampaan tuntiin. En aio määritellä lapsiani sen mukaan nukkuvatko he yöllä, päivällä vai illalla, saati nukkuvatko he samaan aikaisesti, he nukkuvat ja se on pääasia.

Toinen seikka mikä usein rinnastetaan helppoon lapseen on hiljaisuus, kun vauva ei itke eikä huuda turhasta, kyseessä on helppo lapsi. Eli kaikki vauvat on helppoja. Vauvat kun eivät osaa kitistä, huutaa tai itkeä ihan vaan kiusatakseen vanhempiaan. Minulle on usein sanottu, että pikku A ei itkenyt juuri laisinkaan vauvana kun taas meidän neiti ilmeisesti heidän mielestä huutaa taukoamatta. Ottaen huomioon, että harvat ihmiset pääsevät seuraamaan meidän arkea non-stop, harvalla on mahdollisuus tietää mitä arjessamme todella tapahtuu. Lisäksi pikku A oli aikoinaan ainoa lapsi, jolloin sylejä ja käsiä oli lapsilukua kohtaan useampia ja tästä huolimatta pikku A aikoinaan huusi kurkku suorana, vetämättä henkeä välillä, niin että taju oli lähteä.

Kahden lapsen äitinä saan jatkuvasti kuulla latteuksia, kun täysin tuntemattomat ihmiset analysoivat perhettämme ja pikku A:ta. Sillä kun vauva syntyy taloon useimpien mielsestä esikoinen taantuu aina vauvaksi ja tuntee mustasukkaisuutta. Tämä näkyy mitä ilmeisimmin päällepäin tai sitten vanhemmilla ihmisillä on jonkinlainen kuudes aisti, jonka avulla he osaavat määritellä pikku A:n taantumisen ja mustasukkaisuuden kahdessa sekunnissa. Yritän ylensä hillitä sisälläni kiehuvaa raivoa ja totean usein vain ei meillä, ja jatkan matkaa. Tietenkin pikku A joskus tuntee mustasukkaisuutta, kun vauvan tarpeet ajoittain menee hänen omiensa edelle, mutta pikku A on samalla niin pieni, ettei hän osaa määritellä tunnettaan mustasukkaisuudeksi vaan se purkaantuu usein kiukkuna, joka virheellisesti lokeroidaan uhmaksi tai vielä pahempaa tuhmaksi käytökseksi. Kuten vauva on myös pikku A niin pieni, ettei hän vielä osaa kertoa kaikkia tarpeitaan tai ymmärtää kaikkia tunteitaan.

Pikku neidin myötä mieleeni muistuvat latteukset, jotka kuulin toistuvasti pikku A:n vauva-aikana, näihin kuuluvat mm. "vauva ei kuole vaikka se välillä huutaa" ja tällä tapaa kasvatetaan tunneköyhiä ihmisiä. Nykyisin pyritään pääsemään eroon tästä vauvalle tekee hyvää välillä huutaa, sillä se kasvattaa keuhkoja asenteesta, sillä tässä ei todellisuudessa ole mitään perää ja se ei tosiaankaan ole hyväksi vauvalle todeta, että kukaan ei reagoi hänen huonoon oloonsa. Kahden lapsen äitinä, tulee hetkiä jolloin molemmat lapset huutavat yhtä aikaa, näissä tilanteissa joutuu vain priorisoimaan. Usein itkun sävystä voi jo päätellä kummalla on suurempi hätä tulla huomioiduksi, se ei aina ole se meidän neiti joka saa huomion ensimmäisenä.

Toinen vanhan kansan viisaus on että vauvaa ei tule opettaa olemaan sylissä, sillä sitten sitä joutuu jatkuvasti kantamaan. Taidan jättää tämän asian sikseen, meillä on kantoreppu ja meidän lapset tulevat saamaan olla sylissä niin pitkään kuin suinkaan haluavat. Eritoten nukuttamisen yhteydessä olen saanut kuulla siitä kun lapsen olisi hyvä antaa nukahtaa itekseen, tähän kuin lisätään vielä, että ei lapsi siihen kuole vaikka se huutaa, niin johan meillä taas on soppa kerrakseen. Tuskin turhaan ollaan lopettamassa huudatus unikoulujen suosittelua ja siirtymässä pehmeämpään tassuttelu menetelmään.

Nukuttamisen yhteydessä törmäämme usein myös siihen, kuinka vauvan ei saisi antaa nukkua vieressä, sillä on riski että kääntyy vauvan päälle unissaan. Olen jopa kuullut sanottavan äitiä laiskaksi, joka nukuttaa lapsensa vierelleen. Perhepeti kuuluu kuitenkin niihin asioihin, joista kiistellään jatkuvasti puolesta ja vastaan. Täten on tutkimuksia jonka mukaan perhepeti saattaa ennaltaehkäistä kätkytkuoleman riskiä ja toisaalta taas on tutkimuksia jonka mukaan perhepeti saattaa lisätä kätkytkuoleman riskiä. Ja kaikki joilla on jonkinasteinen koulutus varmaankin tietää kuinka kriittisesti tulisi suhtautua tietynlaisia tutkimuksia kohtaan.

Viimeisimpänä tällä hetkellä ärsyttävien kommenttien listalla on kasvatus. Kasvatuksen osalta oikeita ja vääriä tapojahan löytyy rajattomasti, mutta voiton vie ehdottomasti "ensimmäisen kohdalla harjoitellaan, kun toisen kanssa jo osataan". Täten saan kuulla olettamuksia siitä, kuinka olemme A:n kanssa tehneet kaikki kasvatukselliset virheet pikku A:n kohdalla, aina hiljaisuuten totuttelusta periksiantoon ja rajojen asettelun puuttumiseen kun taas neiti näpsäkän kanssa me jo osaamme homman. Kasvatuksesta sanon vain sen verran, että siinä missä me vaadimme että päiväkotiin vietäessä lapsemme hoitaa ammattikorkeakoulun käynyt kasvatusopin tunteva ammattilainen, kun taas lapsia hankkiessa, voi huoletta hankkia pesueen, joka suuruudeltaan vastaa pientä päiväkotiryhmää ja kasvattaa sekä hoitaa niitä, ilman minkäänlaista koulutusta.

Lillajul

Firandet av lillajul kvällen innan första advent är en tradition som syns mest i den svenskspråkiga delarna av Finland, det är frågan om en svensk tradition. När jag var liten innebar lillajul att man firade julafton i miniatyrform, dvs. klädde en liten julgran, fick en liten julklapp och åt lite julmat. Eftersom A jobbade under helgen lämnade vår lillajul firande nästan helt och hållet. Barnen fick dock klä lillajulgranen och som kvällsgröt kokade jag risgrynsgröt. Lilla A fick också en julkalender. Jag har inte hunnit göra barnen ännu en julkalender, kanske den blir till här under kommande veckoslut. Men tills vidare har lilla A en mumin kalender han är nöjd med. Jag var inte lika nöjd med att A köpte lilla A en chokladkalender, eftersom jag har ganska starka åsikter speciellt när det gäller mat och godis, inte för att tala om något annat.

Vi håller på att forma våra egna traditioner när det gäller jul och andra högtider, detta orsakar varje gång någonslags tvistemål. Oftas beror det på att vi hamnar förutom att ta i beaktan våra egna åsikter, att handskas med förväntningar som sätts på oss. För faktum är ju att alla tycker att deras sätt att fira jul är den ända rätta. För att få en fridfull jul måste man ibland vara rätt självisk.

Lapsiperheen arjen pelastus

Vietetään marraskuun viimeisiä päiviä ja hiekkalaatikolla voi edelleen rakentaa hiekkakakkuja. Toivoin kyllä lämmintä talvea, ihan vain sillä, että pystyisi mahdollisimman pitkään olla lasten kanssa pihalla. Voin nimittäin sanoa, että touhukkaalle taaperolle ei meidän 77 neliötä riitä pitemmän päälle. Täten läheisestä leikkipuistosta on tullut ikään kuin meidän toinen koti, jossa vietämme lähes poikkeuksetta kaikki aamupäivät. Leikkipuistosta kun löytyy iso kasa pihaleluja (meidän omat pihalelut kun ovat lähes poikkeuksetta mökillä tai matkalla sinne) ja kavereita joiden kanssa touhuta, neiti näpsäkkä yleensä nukkuu ja tuhisee vaunuissa tyytyväisenä. Pikku A ei pienempänä viihtynyt laisinkaan vaunuissa ja askartelin meidän vaunuihin jopa eläimiä kopan sisäpuolelle, jotta saataisiin taitettua pakolliset kauppa/koti/neuvola väliä ilman suurempaa huutoa.

Totuttelin jo pikku A:n vauva-aikana kantoliinailuun, mutta totesin aika pian ettei se ole minun juttuni ja laitoinkin kantoliinamme huuto.net:n avulla kiertoon. Pikku A:n ollessa 4 kuukauden ikäinen ostimme Ergo-kantorepun ja se on siitä lähtien ollut erittäin ahkerassa käytössä. Neiti näpsäkälle kävimme noin kuukausi sitten hakemassa kyseiseen Ergoon vauvatuen ja tämän myötä Ergostamme on tullut entistä tärkeämpi osa meidän arkea, neiti kun poikkeuksetta viihtyy parhaiten minun sylissäni. Mikäli olemme pikku A:n kanssa omalla pihallamme leikkimässä, kulkee neiti näpsäkkä kantorepussa mukana, tämä on minun mielestäni nopeampi ja näppärämpi vaihtoehto kun vaunujen raahaaminen vaunuvarastosta 20 metrin vuoksi. Sanoinki A:lle kun oli puhetta auton vaihdosta, että pärjätään hyvin ilman farmari autoa, sillä en ryhdy enää raahaamaan vaunuja tai rattaita autolla mihinkään. Toki jos menemme lasten kanssa kolmisteen jonnekkin kauemmas kuljemme vaunuilla, sillä seisomalaudasta on välillä hyötyä, kun pikku A ei jaksa kävellä tai joudumme kulkemaan vilkkaan liikenteen seassa.

Nyt kahden kuukauden jälkeen voin todeta, että pikku A:n arjen pelastus on lähellä sijaitseva myös äidille kepaava leikkipuisto ja joka säälle soveliaat vaatteet. Neidin osalta vannotan Ergoon ja vauvatukeen, sillä kahden lapsen äitinä käsiä ei koskaan voi olla liikaa ja Ergon avulla neiti pysyy tyytyväisenä ilman että pikku A:n arki kärsii. Vanhempien mielenterveyden säilyttämiseksi olemme viimeisen kahden kuukauden aikana käyttäneet prisman kauppakassi palvelua. Tämä mahdollistaa sen, että meidän ei tarvitse raahata lapsia kauppaan, taistella heidän kanssaan lelu ja karkkiosastoiden ohi, rauhoitella heitä kassajonossa, tulla hikisenä ja turhautuneena kotiin ja todeta, että kaikki oleellinen jäi ostamatta. Kauppakassi palvelun myötä voin lasten mentyä nukkumaan rauhassa suunnitella meidän viikon ruokatarpeet, tilata ne noudettavaksi meille sopivimpaan ajankohtaan ja lähettää A noutamaan valmiiksi pakatut ostokset. Ei stressiä, ei jonottamista, ei heräteostoksia, mikä sen mukavampaa. Kauppakassipalvelun kautta hankimme kaikki päivittäistavarat, jotka me marketista muuten ostaisimme, lihat ja leivät hankimme edelleen muuta kautta tuoreempana.

Jouluaskartelua

Mamman väsymys on tällä viikolla kohonnut aivan uudelle tasolle. Meidän pieni neiti ryhtyy nimittäin saamaan jonkinlaisen vuorokausirytmin aikaiseksi, joka poikkeaa aika radikaalisti koko muun perheen rytmistä. Täten minulla on n. 20 h vuorokaudesta jompikumpi lapsista vaatimassa syliä, seuraa tai muuta huomiota osakseen. Olen jo aikaisemmin huomannut, että minulle stressin lievennykseen sopii parhaiten kaikenlainen näpertäminen, tämä on osasyy siihen että minusta tuli syksyllä aikamoinen villasukkatehtailija. Nyt kun isäntä pikku myyn nimijuhlia varten kantoi ylimääräisiä rojuja varastoon, löysivät myös minun kutimet tiensä sinne. Joten päätin pikku A:n kanssa tehdä hiukan jouluaskartelua hermojeni leputtamiseksi ja pikku A:n viihdyttämiseksi. Pieni mies kun rakastaa paperin silppuamista.

Sillä välin kun pikku A toimi paperisilppurina, väkersin itse hiukan joulukoristeita kaunistamaan kotiamme. Makuhuoneeseemme löysi tiensä alla oleva tähti, josta tuli ihan kivan näköinen, vaikkakin hiukan massiivisempi kuin suunnittelin.

Kotivinkin inspiroimana päädyin askartelemaan lumihiutaleita, joita olen viimeksi tehnyt ala-asteella ja mielestäni ne eivät olleet silloin läheskään yhtä hankalia tehdä kuin nyt. Lopputulos ei ehkä ihan yllä kotivinkin tasolle, mutta pikku A:n mielestä ne olivat kauniita hiutaleita ja kelpasivat hänelle. Saa nähdä saadaanko me tänne etelään lunta jouluksi laisinkaan.

Pikku Myyn nimijuhlat

Viime lauantaina vietimme Pikku Myyn nimijuhlia. Juhlista päästiin kunnialla läpi vaikka katastrofin ainekset olivat ilmassa. Oli niin monta asiaa mitä olisin juhliin halunnut tehdä tai saada valmiiksi, mutta toipilaan arki kahden lapsen kanssa ei ole aina mikään kaikkein aikaansaavin kokoonpano, varsinkaan kun koti ei edelleenkään ole ns. valmis muuton jäljiltä. Tällä kertaa mentiin sitten sillä millä mamma jaksaa, täten mm. macarons leivokset jäivät juhlista pois, mutta muutaman jaksoin viikonlopun aikana kuitenkin täyttää ja niistä tuli ihan hyviä.

Menu

Alkumaljat (Deinhard kuohuviini - Saksa)

Naudan sisäpaisti mustaherukkahyytelön kera

Rosmariiniset uunilohkoperunat

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä

Lämminsavulohirullat

Chiabatta ja saaristolaisnapit

punaviini (Trapiche -Argentina), valkoviini (Kumala - Etelä-Afrikka)

Valkosuklaa-vadelma täytekakku

Porkkanamuffinssit

Wilhelmiinat

Kahvi, tee

 

Halusimme tarjota vieraille lämpimän ruuan, mutta koska vieraita tuli loppujen lopuksi sen verran enemmän päädyimme buffet tyyppiseen ratkaisuun. Nimijuhlissamme ruoka oli ehdottomasti pääasiassa ja ainoa ns. virallinen osuus juhlista oli pienen Néa neidin nimen julkistaminen ja kummien sekä heidän tehtävien esittely. Jokainen kummi sai muistoksi kummitodistuksen, joka allekirjoitettiin kahtena kappaleena, joista toinen jää neidille.

 Neiti sai paljon kivoja lahjoja ja korttimeri oli aika vaaleanpunainen väritykseltään.

Mammalla meni juhlista toipumiseen useampi päivä ja edelleen tuntuu olevan voimat vähissä. No, onneksi tässä on pari viikkoa seuraaviin kekkereihin ja sitä ennen voi ottaa pienen herkkuhetken.

Terveisiä villasukkatehtaasta

Joka ikinen vuosi ilmojen viilentyessä ja joulun lähestyessä minussa herää pieni villasukkatehtailija. Kaupat täyttyvät aivan ihanista villalangoista (todeennäköisesti langat ovat siellä ympäri vuoden, mutta minun silmiin ne osuvat vasta nytten), joita on vain pakko päästää hypistelemään ja suunnittelemaan mitä kaikkea kivaa niistä taikoisi. Neulomistaustana kun on ainoastaan ne ala- ja yläasteen käsityötunnit, olen huomannut että neulomisvideoista on useinkin suuri apu, kun ohje toisen perään vaikuttaa pelkältä heprealta.

Pitkään selvisin pelkällä Novitan villasukka ohjeella (joka löytyy lähes joka lankakerän vyötteen sisäpuolelta) mutta kun pikku A:n villasukat tekivät katoamistempun päiväkodissa, päätin kokeilla jotain toista ohjetta sillä nuo taaperon sukat eivät mielestäni onnistuneet laisinkaan tuolla Novitan ohjeella. Nykyään kaikki ohjeeni tulevatkin täältä. Onneksi tuota sinistä Nalle-lankaa jäi vielä sen verran, että sain pikku A:lle tehtyä uudet sukat, hän kun halusi välttämättä samanlaiset sukat kuin isillä. Ja näistä uusista sukista tuli paljon paremmat kuin edellisistä.

Pikku neidille aattelin tehdä palmikolliset villasukat, ikään kuin harjoituskappaleena, ennenkuin ryhdyn tekemään itselleni polvenkorkuisia pitsikuviollisia villasukkia. Tämän villasukkamanian myötä olen myös syventynyt hiukan eri lankalaatuihin ja todennut, että aikaisempi ahdistus kutoamiseen on ehdottomasti supisuomalaisen 7 veljestä langan syytä, tästä olen aikaisemmin vääntämällä vääntänyt villasukkaa toisensa perään ja lopputulos on aina epämukava, karhea ja nukkaantunut pesussa. Nyt kokeilin tehdä ylläolevat sukat Novitan Nalle langasta ja pieni neiti tulee saamaan omat sukkansa alpakkalangasta, joka on ehdottomasti uusi suosikkini lankalaaduissa, pehmeämpää lankaa saa hakea.

Syyspäivän pohdintoja ja viimeisiä hankintoja pienelle tulokkaalle

Viime päivinä on ollut hiukan hiljaista täällä meillä, vielä viimemetreillä saimme riesaksi koko perheen kaatavan kuume-oksennus-mahatauti-etova olo yhdistelmän. Tänään ajattelin kuitenkin uhmata omaa huonoa oloa pienellä ostosreissulla, vaikka kuumemittari aamulla näyttikin 37,7, sillä pikku A meni päiväkotiin valokuvattavaksi ja nämä ryhtyvät olemana viimeisiä päiviä jolloin voin varastaa hetken ihan vain itselleni. Keskustaan en kuitenkaan jaksanut kuumeista olemustani raahata, joten jouduin tyytymään lähiostarin antimiin. Päämäränäni oli lähinnä saada hankittua pikkuiselle tulokkaalle ne välttämättömät turhakkeet ja hyödykkeet, kuten tuttipulloa, tuttia ja korviketta pahan päivän varalle, jotta voin rauhallisin mielin totutella uuteen arkeen kahden lapsen äitinä. Toki ajattelin myös itseäni ja ennakoin, sillä muistiini palautui eräs erittäin kivulias muistikuva pikku A:n syntymän jälkeen, sairaalasta kotiutumisen yhteydessä. Kun hyvistä valmisteluista huolimatta, en tullut siinä lapsivesien mentyä ajatelleksi, että tarvitsen myös jotkut puhtaat vaatteet mukaan kun lähden sairaalasta kotiin. Olin nettiselailujen johdosta saanut päähäni, että menen ja tulen samoissa vaatteissa sairaalasta, sillä käytän sairaalassaolo aikana sairaalan vaatteita. Jep, no siinä vaiheessa kun vaatekerta on kuin olisi saanut sangollisen vettä päällensä ja sen jälkeen tungettu (vaatekerta siis) muovipussiin viideksi päiväksi muhimaan, en edes harkinnut tarkistavani sisältöä. Ei siinä mitään ihana ja rakastettava avopuolisoni kävi noutamassa minulle puhtaan vaatekerran ja voin sanoa, että 20 senttinen haava tuossa pikkuhousujen rajalla yhdistettynä puolen tunnin automatkaan Hyvinkäältä ja A:n tuomiin pitsisiin alushousuihin on hetki jonka tulen muistamaan hyvin pitkään. Nyt kävinkin sitten ensimmäiseksi hamstraamassa Lindex:ltä kasan Invisible-sarjan saumattomia alushousuja ja muita mummopöksyjä, sillä tällä kertaa mielessä mamman mukavuus ennen kaikkea.

Tietenkin jouduin samalla reissulla Lindex:llä käymään katsomassa mitä ihanuuksia vauvaosastolla olisi tarjolla ja jouduin kyllä pinnistelemään, jotta en olisi kaikkea sieltä mukaan hamstrannut. Tällä kertaa nimittäin värimaailma oli hyvin maanläheinen ja eritoten minun silmää mielyttävä. On vaihteeksi mukavaa löytää vauvanvaatteita, jotka ovat muunkin värisiä kuin vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä. Pikku A kulki aikoinaan vihreässä ja nyt olen päättänyt suuntautua valkoinen, harmaa ja ruskean yhdistelmään.

Tällaisen ihanuuden löysin kirpparilta ruskeana ja huomattavan paljon edullisempana.

Näistä oli myös ruskea versio, joka oli mielestäni paljon suloisempi, jätin tosin hyllyyn, mutta minusta tuntuu että taidan joutua mennä Lindex:iin hakemaan nämä vielä.

Suklaamoussea ja synttärionnea

A:n synttäreiden kunniaksi päätin järjestää pienenmuotoiset illalliskutsut. A ei toivonut mitään synttärijuhlia, mutta sainpas ainakin syyn tehdä hyvää ruokaa. Näin syksyllä iltojen viilentyessä on mukavaa kokoontua hyvien ystävien ja tuttavien seuraan nauttimaan loistavasta ateriasta, ja vaikka itse sanonkin, ruoka oli erinomaisen onnistunutta. Tarjosin vierailemme alla olevan menun:

MENU

Kylmäsavuporokeittoa

Pippuripihvit raakakypsytetyn luomunaudan sisäfiléstä, valkosipuli-yrtti lohkoperunoita, konjakkisipulikastike ja fetasalaattia

Suklaamousse vadelmien ja karhunvatukoiden kera

Eritoten suklaamoussen onnistumista jännitin, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun koskaan olen suklaamoussea tehnyt, olen aikaisemmin saanut suklaamoussesta sellaisen käsityksen, että se on ällönmakea vanukas, mutta tämä suklaamousse oli oikein erinomaista ja vielä äärettömän helppoa tehdä. Reseptin lainasin täältä, itse sain reseptistä viisi aika tuhtia annosta. Liha puolestaan oli niin loistavaa, että suosittelen sitä lämpimästi, kyseessä oli siis raakakypsytettyä luomunaudan sisäfiléttä Raudaskosken tilalta, ja tätä lihaa meille tulee ehdottomasti jatkossakin. Rakastan tehdä hyvää ruokaa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvän ruuan perusteena on puhtaat, tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet. Itselle jäi illasta oikein hyvä mieli ja toivottavasti vieraammekin viihtyivät.

Viikonloppuja ei tässä enää ole turhan monta ennen kuin pikkuinen syntyy. Varsinkaan kun synnytystapa-arviossa todettiin pienen olevan perätilassa ja edessä on siis jälleen sectio, tällä kertaa tosin suunnitellusti ja päiväkin on jo etukäteen tiedossa, 8.10 lähdetään siis hakemaan meidän toista pikkuista kotiin. Pikkuisen ryhtyy jo jännittää, sillä kyseiseen ajankohtaan ei ole enää kuin reilu viikko ja meillä ei tosiaan vieläkään ole sitä pinnasänkyä edes hankittuna.

Kurpitsakarnevaalit

Viikonloppuna kävimme perheen kanssa Koiramäen Pajutallilla, jo perinteiksi muodostuneilla, Kurpitsakarnevaaleilla. Tällä kertaa Kurpitsakarnevaalit osuivat hiukan epäsopivasti maalausurakamme keskelle, mutta kävimme kuitenkin nauttimassa kahvit ja vohvelit, sekä ihastelemassa kaunista syksyistä tunnelmaa. Ilma täällä Etelä-Suomessa ei ole mitenkään parhaimillaan, mutta sadekuurojen lomassa aurinko pilkoittaa ajoittain.

Tällä kertaa mukaan ei tarttunut mitään ihanuuksia piristämään syksyä, mutta onneksi sisustuslöytöjä pääsee tekeemään uudemman kerran, ajan kanssa. Viikonloppu kun meidän perheessä oli pyhitetty aikalailla maalaamiselle ja Antonin kummien vierailulle.

Mamin valtasi PoP-hulluus

Kuva

Olen jo pikku A:n syntymästä lähtien vannottanut PoP:n lastenvaatteiden laatuun, kestävyyteen ja ulkonäköön. Kuitenkin on niitä, joiden mielestä PoP:n lastenvaatteet ovat vain rahastusta ja ihan yhtä hyviä tai jopa parempia vaatteita saa halvemalla esim. Prismasta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään Prisman lastenvaatemallistoa vastaan, itse asiassa yllätyin postitiivisesti joulun jälkeen kun löysin alennuksesta Didriksonin puvun pikku A:lle ensi talveksi. Sillä kuten jotkut ehkä saattavat muistaa, haimme viime vuonna pikku A:n Didriksonin takin Tukholmasta saakka.

Pikku A on kuitenkin tällä hetkellä sellaisessa iässä, että olen havainnut joidenkin halvempien merkkien hajoavan niin ikään käsiin jo muutamassa kuukaudessa ja koska meille kuitenkin on tuota perheenlisäystä tiedossa, olisi mukavaa jos edes osa vaatteista säilyisi käyttökelpoisena myös seuraavalle lapselle. Toinen seikka joka minua suuresti kiehtoo, on PoP:n kuorivaatteiden säänkestävyys, kerrospukeutumisen sujuvuus arjessa ja kuinka pitkälle talveen niillä oikeasti pärjää. Sillä PoP:n kuorivaatteet itsessään ovat aika ohuita ja niiden lämpöteho perustuu pitkälti tuohon kerrospukeutumiseen. Meillä oli jo viime talvena erittäin hyväksi havaittu PoP:n villanen aluspaita ja -housut käytössä ja sellaiset tullaan ehdottomasti hankkimaan myös täksi talveksi, sillä ne sitoi erittäin hyvin kosteuden pois iholta. Ja sitten kun tajuttiin vielä erään mukavan PoP:n myyjän opastuksesta ostaa myös villaiset sukat, pysyi meidän pienen hikikallen varpaat myös lämpöisenä ja säästyttiin sen myötä uusilta vilustumisilta. Tämän villaisen aluskerraston myötä tutustuin tarkemmin PoP:n ulkovaatteiden valikoimaan, sillä he olivat ainoa liike joiden mallistosta ylipäätään löytyi tällainen aluskerrasto. Monenmerkkistä fleecekerrastoa ja muuta villapukua haalarin alle laitettavaksi löytyi kyllä, mutta varsinaista aluskerrastoa ei löytynyt mistään.

Tänä vuonna sitten alennusmyyntien inspiroimana ajattelin kokeilla näitä PoP:n ulkovaatteita ihan oikeassa elämässä ja arjessa. Odotukset niitä kohtaan ovat korkeat, ottaen huomioon että ovat tosiaankin aika hintavia. Toisalta uskon niiden kestävän paremmin kulutusta, kun viime vuonna ostamamme Didriksonin parka-takki, sillä valmistaja ei luvannut sen säänkestävyyden tason säilyvän kuin kolmen pesun ajan. Ja ainakin näin ensisilmäyksellä vaikuttivat olevan myös aika innovatiivisesti ajateltuja, ottaen huomioon, että housunlahkeissa olevien vetoketjujen ansiosta lahkeet avautuvat kokonaan. Mutta vasta käytön myötä selviää onko näistä vaatteista sitten oikeasti mihinkään.

PoP:n oranssi windfleece ja vaaleansininen kuoritakki, takit voi yhdistää toisiinsa neppareilla, joten ainakin talveen näillä mennään.

Kengät eivät ole PoP:n, mutta löytö Mekan loppuunmyynnistä. Ei kelvannut ostohetkellä sovittaa, mutta kotona todettiin, että näillä pääsee kovaa juoksemaan ja sehän on pääasia.

Meidän pikku A tulee menemään tänä vuonna syksyyn PoP:n windfleecen ja kuorihousujen avulla.

Kuvassa näkyvä oranssi takki on PoP:n windfleece-takki, joka ei tosin ollut alennuksessa, mutta olen jo viime vuodesta lähtien halunnut sitä kokeilla ja koska se on muutenkin kokonaisuutta ajatellen merkittävä, investoimme myös siihen. Olemme jo tässä muutamana iltana mökillä ollessa joutuneet pikku A:lle tavallisen fleece-takin ottaa käyttöön ja tämä windfleece on ikään kuin extreme versio tavallisesta fleecestä, se ei tosiaan päästä tuulta lävitseen. Lisäksi windfleece tuntuu kyllä ainakin 30 kertaa paremmalta kuin Prismasta ostamani fleece-takki. Joten tämä tulee olemaan meillä taatusti kovassa käytössä, takki on siis oranssi, ei punainen kuten kuvasta saattaa olettaa ja pikku A:n mielestä kyseessä on palomiehen takki.

Sommaren i Mumindalen

Förra söndag bestämde vi oss för att göra en utflykt till Mumindalen. Det verkar som om Mumindalen blir för vår familj ett ställe vi kommer att besöka varje sommar. Denna gång gjorde vi enbart en dagsresa, vägen hem är inte så lång och på grund av att vi inte har några gemensamma semesterdagar med A i år, så passade det bäst såhär för hela familjen. Lilla A gick inte med på att pappa skulle lämna hem.

Fastän vi var förra året också till mumindalen, hittade vi ännu ställen vi inte hade besökt på ön och i år orkade lilla A dessutom sitta stilla och titta på teatern som visades.

Viloparken med en massa hängmattor var en av höjdpunterna i år, ön är nämligen tillräckligt stor för att hinna få sjuka fötter på fyra timmar, så möjligheten att vila fötterna en stund kom verkligen till godo. Själv skulle jag ha kunnat vila en längre stund, men fast lilla A trivdes i hängmattan, hade vi mycket att titta på ännu.

Morran var ännu i år lite skrämmande, men som tur slapp man snabbt bort från den mörka grottan.

Vattenlekar är något som  är toppen enligt lilla A och som tur fanns det på ön också lite säkrare platser för vattenlekar än havet runtom oss.

Muminpappan är en av lilla A:s favoriter och honom var vi och krama säkert 5 gånger under dagen.