Försöket att få lite julstämning

 I och med att vi inte ännu har snö här i Träskända, har min julstämning varit helt bortblåst. Gräsmattan där ute skiner grön och mår hur bra som helst, fastän kalendern på väggen påstår att det redan är andra advent. Jag har alltid påstått att jag är en riktig julmänniska, en som kokar glögg o mysar i soffhörnet strax då den första tidningen ger ut ett julexemplar. Detta har jag nog gjort i år också, men ändå känns det som om något skulle fattas. Nu när de flesta hushållen har lagt ut julbelysning kom jag på vad det var som fattas; snön. Det blir bara ingen jul utan snö, utan de stora vita tindrande drivorna som blänker i dagssolen o på vilken julbelysningens skuggor dansar i det omkringande mörkret.

Jag har blivit van i Österbotten med en ljus vinter med mycket snö, som man kan bygga snögubbar av o åka kälke på. Men här i Träskända är det så dystert, så dystert. Då man åker till jobbet på morgonen känns det som att vakna mitt i den mörkaste natten. Vacker julbelysning med massor med lampor har de nog här, men att se det gröna gräset glimta i den mörka natten i december, får mig nästan att må illa. Som tur är känner inte lilla A av någon annan vinter än denna o han har det hur roligt som helst. Få se vad han tycker om snön, sen nån gång då den kommer. Jag litar på Österbotten, för där kommer vi att vara på julafton, hoppas inte min kära Österbotten sviker mig utan kommer med en liten snödriva, en en pytteliten, så att vi kan med lilla A gå o känna på den kalla härliga snön o se hur den glimtar i skenet av en lykta.

Lilla A:s första lillajul.

Vuoden viimeinen värikylpy

Jälleen on yksi värikylpy takana Järvenpään taidemuseon tiloissa, ja tällä kertaa sain jopa pelastettua meidän pikkuisen taideteoksen. Viime kerralla kun lapset tekivät paperisilppua lähes kaikista töistä, sen lisäksi osa lapsista päätyivät syömään marjojen oheella myös muiden lasten työt.

Värikylvyt Järvenpäässä ovat tältä vuodelta ohi ja meidän osalta ne ovat kokonaan ohi. Parin viikon päästä meistä tulee Helsinkiläisiä ja silloin on tiedossa uudet maisemat, tuulet ja tempaukset. Värikylvyt Helsingissä järjestetään sarjoina ja ilmoittautumiset ensi vuoden kylpyihin alkavat itsenäisyyspäivän jälkeen. Kaikille värikylvystä kiinnostuneille pk-seutulaisille, olisittepa sitten Espoossa, Helsingissä tai Järvenpäässä, suosittelen lämpimästi tutustumaan Tinturan järjestämiin värikylpyihin. Hän on järjestänyt värikylvyt, joihin me olemme osallistuneet ja olen ollut erittäin tyytyväinen lopputulokseen, myös pikku A on viihtynyt erittäin hyvin.

Syksyn värikylpyä

Harvinaisen lämpimän syksyn myötä olemme saaneet ihastella upeata syksyn värimaailmaa tavanomaista pitempään. Syksyn myöten myös pikku A:n värikylvyt ovat jatkuneet ja viime värikylvyssä ei ujosta pikkumiehestä ollut mitään tietoa, pikku A:sta oli kuoriutunut hetkessä värikylvyn ammattilainen.

Ilmapallo oli meidän pikkuiselle uusi juttu, jossa riitti ihmettelemistä pidemmän tovin.

 Tällä kertaa maalailtiin vuorostaan puolukalla ja kuten edellisellä kerralla muut lapset päätyivät syömään marjoja, meidän pikkuinen sen sijaan keskittyi ollenaiseen ja tuloksena olikin jälleen kerran upea taideteos. Tällä kertaa emme valitettavasti saaneet itse teosta kotiin asti, sillä muut lapset menivät syömään marjojen lisäksi myös suurimman osan taideteoksista. 

Projekti: Sisustuksen uusiminen

Meillä on ollut meneillään täydellinen "sisustuksen uusimis"-projekti ja pikkuhiljaa ryhdytään olemaan loppusuoralla, pientä hienosäätöä ja yksi kaapin kiinnitys keittiöön vielä jäljellä. Nyt kuitenkin mahdollistan teille ennakkokurkistuksen "uuden" kodimme pieniin yksityiskohtiin ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan tulee tämä yksilö löytymään markkinoilta hyvinkin pian.

Dagis ångest

Skulle skriva ett inlägg om dagis ångesten jag har, men efter en vagnrunda ute kom jag på att det inte är frågan om någon dagis ångest. Det är frågan om rädslan att inte vara den perfekta mamman. Ni ser, jag hade en bra plan om hur jag skulle spendera min mammaledighet, denna planen innehöll mycket lek och skratt, sovmorgon och eftermiddags latte på stan, inreding, shopping och mamma-barn grupper såklart. Såna vanliga saker jag hade för mig att alla mammor gjorde. Men nu när det är knappa två veckor kvar av min mammaledighet tittar jag på den överliggande listan och konstaterar att jag inte precis har hunnit följa den. Lilla A är nog en liten busunge, så det finns mycket skratt och lek hos oss, från hans sida, jag som mamma följer efter honom och försöker vaka över att han inte stöter sig. Eftermiddags latte och mamma-barn grupper har jag definitivt inte hunnit med och fastän jag skulle ha hittat en liten stund för att återuppliva mitt sosiala liv, så finns det ju ingen möjlighet till något sånt här på landet. Så min mammaledighet har gått åt till skolarbeten, massor med renoveringar och ett stort försök att vara världens bästa mamma med hembakat bröd och bulla för gästerna. Det senaste har jag lyckats med i och med att vi bor så hiskligt långt borta från sivilisationen att inga gäster hittar sig hit.

Men fastän min mammaledighet inte har gått enligt planerna, är det inte orsaken till min oro. Min oro handlar om dagiset, för dagistet lilla A börjar på är inte det dagiset jag valde ut, den är inte den lilla hemtrevliga svenskspråkiga "jag vill min gosse det bästa"-dagiset nere i stan, nej. Det är ett kommunalt finskspråkigt megastort dagis som dessutom såklart befinner sig helt supernärä. Vi var i onsdags på besök till detta megastora superdagiset. Alla säger att det är den perfekta platsen för lilla A och dagiset var jätte bra, det kan jag inte säga emot, de typ uppfostrar halva stadens barn där. Och fast dagiset är megastort så har de delat upp hela byggnaden i mindre delar så att barnen är ändå i små grupper. Lilla A kommer att börja i en grupp på 9 stycken 1-2 åringar och dessutom får han en egen dagistant som kommer att ta hand om honom. De kommer att göra massor med utflykt, leka dagligen både ute och inne, pyssla, rita, gymnastisera, lära sig känna olika grönsaker och bada bastu och simma minst en gång i veckan. 

Stackars lilla jag som trodde att dagis betyder att barnen leker tillsammans, äter och sover en tupplur. Men nej, definitivt inte, dagistanterna idag uppfostrar barnen, lär dem äta själv, gå på pottan och klä på sig. Om två månader måste vi gå till dagiset för att diskutera om lilla A:s uppfostran, vilket är kul i och med att vi inte ens diskuterat ämnet hemma hos oss ännu. Ingen oro fast du inte hinner själv visa ditt barn hur en morot ser ut, han kommer att lära sig det i dagis, för att inte sen tala om bastubad och simmning. Här kan ni se min oro, min oro är känslan av att jag inte är viktig längre. Det finns folk som vill att dagiset sköter en del av uppfostrandet, men själv skulle jag gärna varit med om lilla A:s första bastubad.

Uusi ilme kylpyhuoneeseen

Kuvan alkuperä

Ylläoleva kuva ei valitettavasti ole meidän kylpyhuoneesta, mutta kuva on toiminut innoittajana suunnitellessani uutta ilmettä nykyiseen kylpyhuoneeseemme. A antoi vihdoin myöten ja sain luvan uudistaa kylpyhuoneemme lähes lattiasta kattoon, 70-lukuinen kerman ja persikan  sävyinen esikaupunkilainen kylpyhuoneemme saa vihdoin väistyä tyylikkään ja lämpimän spa-tyylisen kokonaisuuden tieltä. Huomenna käymme lunastamassa tilaamani kalusteet ja tiistaina saan aamukahvi seuraksi kasan asennusmiehiä tai -naisia, jotka toteuttavat tämän upean muodonmuutoksen, toivottavasti lyhyessä ajassa, jotta pääsen sisustamaan spa-kokonaisuuden valmiiksi ennenkuin A tulee kotiin.

Mikäli minussa on yhtään sisustajan virkaa julkaisen piakkoin upeita kuvia uudesta tyylikkäästä kylpyhuoneestamme. Mutta vaikka kuvia ei ihan vielä ensi viikolla tulisikaan ei kannata huolestua, että olisin epäonnistunut ja joutunut lähtemään evakkoon timbuktuun, sillä perheessämme on tapahtumassa ensi viikolla myös eräs toinenkin suuri muutos, me menemme nimittäin pikku A:n kanssa ensimmäiselle tutustumiskäynnille päiväkotiin. Sillä niin pääsi käymään, että meidän pieni mies aloittaa marraskuussa päivähoidon läheisessä päiväkodissa.

Sen täydellisen metsästystä

Kuvan alkuperä

Sunnuntait ovat päiviä, jotka monen osalta menevät ennalta kirjoitetun kaavan mukaan. Toisille sunnuntai on lepopäivä, kun toiset taas ovat töissä.Toisille sunnuntai on se välttämätön paha, joka ennakoi työviikon alkua, toisille se taas on mahdollisuus viettää laatuaikaa perheen kesken. Meille sunnuntai on tällä hetkellä metsästyspäivä, eikä minkään tahansa metsästyspäivä vaan nimenomaan sen täydellisen asuntoalueen metsästystä. Sijainti nimittäin on tällä hetkellä se tärkein mittari ja korvissanni kaikuu muisto kauppaopiston ajoilta jolloin rakas markkinointiopettajamme painoitti sijainnin tärkeyttä. "It's all about the location!" Rakas opettajamme oli jälleen oikeassa, asiaa saattoi toki edesauttaa lauantai-iltana sattunut karhukopla-episodi rauhallisen päättyvän pihakadumme varrella. 

Sunnuntaina pakkasimmekin sitten koko perheen autoon ja lähdimme metsästämään esittely-kylttejä, sunnuntait nimittäin ovat kiinteistövälittäjien työpäiviä. Hetken ajeltuamme löysimmekin ihanan vehreän ja rauhallisen sijainnin. Sellaisen sijainnin, josta ensimmäisenä mieleen tulee "täällä minä tahdon asua".

Kurpitsakarnevaalit

Olemme edelleen hiukan nuhaisia, mutta päätimme kuitenkin piristää perjantaipäiväämme käymällä Koiramäen Pajutallin Kurpitsakarnevaaleilla, jotka jatkuvat vielä viikonlopun yli. Jussilan tilalla olikin hyvin syksyisen värikkäät karnevaalitunnelmat, pihaa koristivat lukuisat kurpitsat ja upeat syyskukat värittivät muutoin harmaata päivää. Vaikka kurpitsakarnevaalien avajaiset olivat olleet jo edellisenä päivänä ja meidän vierailu sijoittui päivälle, ajatuksena välttää suurinta ruuhkaa, oli karnevaalialue täyttynyt lapsiperheistä. Eikä tämä ole mikään ihme, sillä karnevaaleissa oli otettu lapset erittäin hyvin huomioon, olihan tarjolla kurpitsakaruselli, hattaraa ja muita herkkuja. Karnevaalit huipentuvat sunnuntaina järjestettävään kurpitsakilpailuun, jossa kolme suurinta kurpitsaa kasvattanutta palkitaan. Kierettyämme karnevaalialueen palasimme päätalolle nauttimaan kahvit ja kotiinviemiseksi löytyi jälleen hiukan piristystä muutoin harmaaseen syksyyn. 

Suosittelen lämpimästi kuvassa näkyvää appelsiini-kaneli kynttilää, jonka tuoksu on suorastaan lumoava.

En liten stund i solen

Idag har äntligen solen skinat, också i Träskända, så vi beslöt att ta vara på den härliga stunden och det vackra men ganska blåsiga vädret, fastän vi ännu är lite snoriga. Lilla A och jag gjorde en snabb visit till sandlådan ikväll, det var första gången i sandlådan för lilla A. Premiären för sandlådan var inte så lyckad, han satt bara och tittade på då andra gjorde sandkakor, så gungandet är kanske ännu en stund vår grej. 

Efter en uppfriskande liten promenad till parken är der mysigt att krypa in under filten och fortsätta med stickandet, kanske ylletröjan blir färdig i år.

Värileikkejä

Viikonloppu on mennyt meidän perheen osalta hyvin värikkäissä tunnelmissa. Lauantaina nimittäin oli pikku A:n ensimmäinen värikylpy päivä. Järvenpäässä vauvojen värikylpyä järjestetään kerran kuussa Järvenpään Taidemuseon toimesta. Itse olin erittäin tyytyväinen ensimmäiseen värikylpyymme, ohjaaja oli erittäin ammattitaitoinen ja pätevä ja hän olikin päätoiminen vauvojen värikylpy-ohjaaja. Pikku A vaikutti myös viihtyvän, vaikka aluksi uusi tilanne hiukan jännitti. Nopeasti mamman pieni poika kuitenkin rohkastui ja paineli muiden lasten kanssa maalailemaan. Värikylvyssä kuitenkaan ei ole tärkeää itse maalaus, vaan havannointi, oppiminen, aistiminen ja yhdessäolo. Olikin mahtavaa huomata kuinka meidän pikku A, joka useimmiten roikkuu mamin housunlahkeessa kiinni, paineli naapuripojan luokse tutkimaan joskos siellä olisi parempi mustikkasato.

Vinkki tuleville osallistujille, jalat ja kädet kannattaa kuulemma rasvata ennen värikylpyä, tällöin väri ei tartu ihoon ja lähtee helpommin pesussa pois. Me emme tehneet niin, ja tuloksena olikin aika siniset jalat vielä seuraavana päivänä.

Ilmeen perusteella pieni taiteilija viihtyi hyvin ja on työstään hyvin ylpeä.