Lillajul

Firandet av lillajul kvällen innan första advent är en tradition som syns mest i den svenskspråkiga delarna av Finland, det är frågan om en svensk tradition. När jag var liten innebar lillajul att man firade julafton i miniatyrform, dvs. klädde en liten julgran, fick en liten julklapp och åt lite julmat. Eftersom A jobbade under helgen lämnade vår lillajul firande nästan helt och hållet. Barnen fick dock klä lillajulgranen och som kvällsgröt kokade jag risgrynsgröt. Lilla A fick också en julkalender. Jag har inte hunnit göra barnen ännu en julkalender, kanske den blir till här under kommande veckoslut. Men tills vidare har lilla A en mumin kalender han är nöjd med. Jag var inte lika nöjd med att A köpte lilla A en chokladkalender, eftersom jag har ganska starka åsikter speciellt när det gäller mat och godis, inte för att tala om något annat.

Vi håller på att forma våra egna traditioner när det gäller jul och andra högtider, detta orsakar varje gång någonslags tvistemål. Oftas beror det på att vi hamnar förutom att ta i beaktan våra egna åsikter, att handskas med förväntningar som sätts på oss. För faktum är ju att alla tycker att deras sätt att fira jul är den ända rätta. För att få en fridfull jul måste man ibland vara rätt självisk.

Lapsiperheen arjen pelastus

Vietetään marraskuun viimeisiä päiviä ja hiekkalaatikolla voi edelleen rakentaa hiekkakakkuja. Toivoin kyllä lämmintä talvea, ihan vain sillä, että pystyisi mahdollisimman pitkään olla lasten kanssa pihalla. Voin nimittäin sanoa, että touhukkaalle taaperolle ei meidän 77 neliötä riitä pitemmän päälle. Täten läheisestä leikkipuistosta on tullut ikään kuin meidän toinen koti, jossa vietämme lähes poikkeuksetta kaikki aamupäivät. Leikkipuistosta kun löytyy iso kasa pihaleluja (meidän omat pihalelut kun ovat lähes poikkeuksetta mökillä tai matkalla sinne) ja kavereita joiden kanssa touhuta, neiti näpsäkkä yleensä nukkuu ja tuhisee vaunuissa tyytyväisenä. Pikku A ei pienempänä viihtynyt laisinkaan vaunuissa ja askartelin meidän vaunuihin jopa eläimiä kopan sisäpuolelle, jotta saataisiin taitettua pakolliset kauppa/koti/neuvola väliä ilman suurempaa huutoa.

Totuttelin jo pikku A:n vauva-aikana kantoliinailuun, mutta totesin aika pian ettei se ole minun juttuni ja laitoinkin kantoliinamme huuto.net:n avulla kiertoon. Pikku A:n ollessa 4 kuukauden ikäinen ostimme Ergo-kantorepun ja se on siitä lähtien ollut erittäin ahkerassa käytössä. Neiti näpsäkälle kävimme noin kuukausi sitten hakemassa kyseiseen Ergoon vauvatuen ja tämän myötä Ergostamme on tullut entistä tärkeämpi osa meidän arkea, neiti kun poikkeuksetta viihtyy parhaiten minun sylissäni. Mikäli olemme pikku A:n kanssa omalla pihallamme leikkimässä, kulkee neiti näpsäkkä kantorepussa mukana, tämä on minun mielestäni nopeampi ja näppärämpi vaihtoehto kun vaunujen raahaaminen vaunuvarastosta 20 metrin vuoksi. Sanoinki A:lle kun oli puhetta auton vaihdosta, että pärjätään hyvin ilman farmari autoa, sillä en ryhdy enää raahaamaan vaunuja tai rattaita autolla mihinkään. Toki jos menemme lasten kanssa kolmisteen jonnekkin kauemmas kuljemme vaunuilla, sillä seisomalaudasta on välillä hyötyä, kun pikku A ei jaksa kävellä tai joudumme kulkemaan vilkkaan liikenteen seassa.

Nyt kahden kuukauden jälkeen voin todeta, että pikku A:n arjen pelastus on lähellä sijaitseva myös äidille kepaava leikkipuisto ja joka säälle soveliaat vaatteet. Neidin osalta vannotan Ergoon ja vauvatukeen, sillä kahden lapsen äitinä käsiä ei koskaan voi olla liikaa ja Ergon avulla neiti pysyy tyytyväisenä ilman että pikku A:n arki kärsii. Vanhempien mielenterveyden säilyttämiseksi olemme viimeisen kahden kuukauden aikana käyttäneet prisman kauppakassi palvelua. Tämä mahdollistaa sen, että meidän ei tarvitse raahata lapsia kauppaan, taistella heidän kanssaan lelu ja karkkiosastoiden ohi, rauhoitella heitä kassajonossa, tulla hikisenä ja turhautuneena kotiin ja todeta, että kaikki oleellinen jäi ostamatta. Kauppakassi palvelun myötä voin lasten mentyä nukkumaan rauhassa suunnitella meidän viikon ruokatarpeet, tilata ne noudettavaksi meille sopivimpaan ajankohtaan ja lähettää A noutamaan valmiiksi pakatut ostokset. Ei stressiä, ei jonottamista, ei heräteostoksia, mikä sen mukavampaa. Kauppakassipalvelun kautta hankimme kaikki päivittäistavarat, jotka me marketista muuten ostaisimme, lihat ja leivät hankimme edelleen muuta kautta tuoreempana.

Jouluaskartelua

Mamman väsymys on tällä viikolla kohonnut aivan uudelle tasolle. Meidän pieni neiti ryhtyy nimittäin saamaan jonkinlaisen vuorokausirytmin aikaiseksi, joka poikkeaa aika radikaalisti koko muun perheen rytmistä. Täten minulla on n. 20 h vuorokaudesta jompikumpi lapsista vaatimassa syliä, seuraa tai muuta huomiota osakseen. Olen jo aikaisemmin huomannut, että minulle stressin lievennykseen sopii parhaiten kaikenlainen näpertäminen, tämä on osasyy siihen että minusta tuli syksyllä aikamoinen villasukkatehtailija. Nyt kun isäntä pikku myyn nimijuhlia varten kantoi ylimääräisiä rojuja varastoon, löysivät myös minun kutimet tiensä sinne. Joten päätin pikku A:n kanssa tehdä hiukan jouluaskartelua hermojeni leputtamiseksi ja pikku A:n viihdyttämiseksi. Pieni mies kun rakastaa paperin silppuamista.

Sillä välin kun pikku A toimi paperisilppurina, väkersin itse hiukan joulukoristeita kaunistamaan kotiamme. Makuhuoneeseemme löysi tiensä alla oleva tähti, josta tuli ihan kivan näköinen, vaikkakin hiukan massiivisempi kuin suunnittelin.

Kotivinkin inspiroimana päädyin askartelemaan lumihiutaleita, joita olen viimeksi tehnyt ala-asteella ja mielestäni ne eivät olleet silloin läheskään yhtä hankalia tehdä kuin nyt. Lopputulos ei ehkä ihan yllä kotivinkin tasolle, mutta pikku A:n mielestä ne olivat kauniita hiutaleita ja kelpasivat hänelle. Saa nähdä saadaanko me tänne etelään lunta jouluksi laisinkaan.

Pikku Myyn nimijuhlat

Viime lauantaina vietimme Pikku Myyn nimijuhlia. Juhlista päästiin kunnialla läpi vaikka katastrofin ainekset olivat ilmassa. Oli niin monta asiaa mitä olisin juhliin halunnut tehdä tai saada valmiiksi, mutta toipilaan arki kahden lapsen kanssa ei ole aina mikään kaikkein aikaansaavin kokoonpano, varsinkaan kun koti ei edelleenkään ole ns. valmis muuton jäljiltä. Tällä kertaa mentiin sitten sillä millä mamma jaksaa, täten mm. macarons leivokset jäivät juhlista pois, mutta muutaman jaksoin viikonlopun aikana kuitenkin täyttää ja niistä tuli ihan hyviä.

Menu

Alkumaljat (Deinhard kuohuviini - Saksa)

Naudan sisäpaisti mustaherukkahyytelön kera

Rosmariiniset uunilohkoperunat

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä

Lämminsavulohirullat

Chiabatta ja saaristolaisnapit

punaviini (Trapiche -Argentina), valkoviini (Kumala - Etelä-Afrikka)

Valkosuklaa-vadelma täytekakku

Porkkanamuffinssit

Wilhelmiinat

Kahvi, tee

 

Halusimme tarjota vieraille lämpimän ruuan, mutta koska vieraita tuli loppujen lopuksi sen verran enemmän päädyimme buffet tyyppiseen ratkaisuun. Nimijuhlissamme ruoka oli ehdottomasti pääasiassa ja ainoa ns. virallinen osuus juhlista oli pienen Néa neidin nimen julkistaminen ja kummien sekä heidän tehtävien esittely. Jokainen kummi sai muistoksi kummitodistuksen, joka allekirjoitettiin kahtena kappaleena, joista toinen jää neidille.

 Neiti sai paljon kivoja lahjoja ja korttimeri oli aika vaaleanpunainen väritykseltään.

Mammalla meni juhlista toipumiseen useampi päivä ja edelleen tuntuu olevan voimat vähissä. No, onneksi tässä on pari viikkoa seuraaviin kekkereihin ja sitä ennen voi ottaa pienen herkkuhetken.

Terveisiä villasukkatehtaasta

Joka ikinen vuosi ilmojen viilentyessä ja joulun lähestyessä minussa herää pieni villasukkatehtailija. Kaupat täyttyvät aivan ihanista villalangoista (todeennäköisesti langat ovat siellä ympäri vuoden, mutta minun silmiin ne osuvat vasta nytten), joita on vain pakko päästää hypistelemään ja suunnittelemaan mitä kaikkea kivaa niistä taikoisi. Neulomistaustana kun on ainoastaan ne ala- ja yläasteen käsityötunnit, olen huomannut että neulomisvideoista on useinkin suuri apu, kun ohje toisen perään vaikuttaa pelkältä heprealta.

Pitkään selvisin pelkällä Novitan villasukka ohjeella (joka löytyy lähes joka lankakerän vyötteen sisäpuolelta) mutta kun pikku A:n villasukat tekivät katoamistempun päiväkodissa, päätin kokeilla jotain toista ohjetta sillä nuo taaperon sukat eivät mielestäni onnistuneet laisinkaan tuolla Novitan ohjeella. Nykyään kaikki ohjeeni tulevatkin täältä. Onneksi tuota sinistä Nalle-lankaa jäi vielä sen verran, että sain pikku A:lle tehtyä uudet sukat, hän kun halusi välttämättä samanlaiset sukat kuin isillä. Ja näistä uusista sukista tuli paljon paremmat kuin edellisistä.

Pikku neidille aattelin tehdä palmikolliset villasukat, ikään kuin harjoituskappaleena, ennenkuin ryhdyn tekemään itselleni polvenkorkuisia pitsikuviollisia villasukkia. Tämän villasukkamanian myötä olen myös syventynyt hiukan eri lankalaatuihin ja todennut, että aikaisempi ahdistus kutoamiseen on ehdottomasti supisuomalaisen 7 veljestä langan syytä, tästä olen aikaisemmin vääntämällä vääntänyt villasukkaa toisensa perään ja lopputulos on aina epämukava, karhea ja nukkaantunut pesussa. Nyt kokeilin tehdä ylläolevat sukat Novitan Nalle langasta ja pieni neiti tulee saamaan omat sukkansa alpakkalangasta, joka on ehdottomasti uusi suosikkini lankalaaduissa, pehmeämpää lankaa saa hakea.

Syyspäivän pohdintoja ja viimeisiä hankintoja pienelle tulokkaalle

Viime päivinä on ollut hiukan hiljaista täällä meillä, vielä viimemetreillä saimme riesaksi koko perheen kaatavan kuume-oksennus-mahatauti-etova olo yhdistelmän. Tänään ajattelin kuitenkin uhmata omaa huonoa oloa pienellä ostosreissulla, vaikka kuumemittari aamulla näyttikin 37,7, sillä pikku A meni päiväkotiin valokuvattavaksi ja nämä ryhtyvät olemana viimeisiä päiviä jolloin voin varastaa hetken ihan vain itselleni. Keskustaan en kuitenkaan jaksanut kuumeista olemustani raahata, joten jouduin tyytymään lähiostarin antimiin. Päämäränäni oli lähinnä saada hankittua pikkuiselle tulokkaalle ne välttämättömät turhakkeet ja hyödykkeet, kuten tuttipulloa, tuttia ja korviketta pahan päivän varalle, jotta voin rauhallisin mielin totutella uuteen arkeen kahden lapsen äitinä. Toki ajattelin myös itseäni ja ennakoin, sillä muistiini palautui eräs erittäin kivulias muistikuva pikku A:n syntymän jälkeen, sairaalasta kotiutumisen yhteydessä. Kun hyvistä valmisteluista huolimatta, en tullut siinä lapsivesien mentyä ajatelleksi, että tarvitsen myös jotkut puhtaat vaatteet mukaan kun lähden sairaalasta kotiin. Olin nettiselailujen johdosta saanut päähäni, että menen ja tulen samoissa vaatteissa sairaalasta, sillä käytän sairaalassaolo aikana sairaalan vaatteita. Jep, no siinä vaiheessa kun vaatekerta on kuin olisi saanut sangollisen vettä päällensä ja sen jälkeen tungettu (vaatekerta siis) muovipussiin viideksi päiväksi muhimaan, en edes harkinnut tarkistavani sisältöä. Ei siinä mitään ihana ja rakastettava avopuolisoni kävi noutamassa minulle puhtaan vaatekerran ja voin sanoa, että 20 senttinen haava tuossa pikkuhousujen rajalla yhdistettynä puolen tunnin automatkaan Hyvinkäältä ja A:n tuomiin pitsisiin alushousuihin on hetki jonka tulen muistamaan hyvin pitkään. Nyt kävinkin sitten ensimmäiseksi hamstraamassa Lindex:ltä kasan Invisible-sarjan saumattomia alushousuja ja muita mummopöksyjä, sillä tällä kertaa mielessä mamman mukavuus ennen kaikkea.

Tietenkin jouduin samalla reissulla Lindex:llä käymään katsomassa mitä ihanuuksia vauvaosastolla olisi tarjolla ja jouduin kyllä pinnistelemään, jotta en olisi kaikkea sieltä mukaan hamstrannut. Tällä kertaa nimittäin värimaailma oli hyvin maanläheinen ja eritoten minun silmää mielyttävä. On vaihteeksi mukavaa löytää vauvanvaatteita, jotka ovat muunkin värisiä kuin vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä. Pikku A kulki aikoinaan vihreässä ja nyt olen päättänyt suuntautua valkoinen, harmaa ja ruskean yhdistelmään.

Tällaisen ihanuuden löysin kirpparilta ruskeana ja huomattavan paljon edullisempana.

Näistä oli myös ruskea versio, joka oli mielestäni paljon suloisempi, jätin tosin hyllyyn, mutta minusta tuntuu että taidan joutua mennä Lindex:iin hakemaan nämä vielä.

Suklaamoussea ja synttärionnea

A:n synttäreiden kunniaksi päätin järjestää pienenmuotoiset illalliskutsut. A ei toivonut mitään synttärijuhlia, mutta sainpas ainakin syyn tehdä hyvää ruokaa. Näin syksyllä iltojen viilentyessä on mukavaa kokoontua hyvien ystävien ja tuttavien seuraan nauttimaan loistavasta ateriasta, ja vaikka itse sanonkin, ruoka oli erinomaisen onnistunutta. Tarjosin vierailemme alla olevan menun:

MENU

Kylmäsavuporokeittoa

Pippuripihvit raakakypsytetyn luomunaudan sisäfiléstä, valkosipuli-yrtti lohkoperunoita, konjakkisipulikastike ja fetasalaattia

Suklaamousse vadelmien ja karhunvatukoiden kera

Eritoten suklaamoussen onnistumista jännitin, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun koskaan olen suklaamoussea tehnyt, olen aikaisemmin saanut suklaamoussesta sellaisen käsityksen, että se on ällönmakea vanukas, mutta tämä suklaamousse oli oikein erinomaista ja vielä äärettömän helppoa tehdä. Reseptin lainasin täältä, itse sain reseptistä viisi aika tuhtia annosta. Liha puolestaan oli niin loistavaa, että suosittelen sitä lämpimästi, kyseessä oli siis raakakypsytettyä luomunaudan sisäfiléttä Raudaskosken tilalta, ja tätä lihaa meille tulee ehdottomasti jatkossakin. Rakastan tehdä hyvää ruokaa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvän ruuan perusteena on puhtaat, tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet. Itselle jäi illasta oikein hyvä mieli ja toivottavasti vieraammekin viihtyivät.

Viikonloppuja ei tässä enää ole turhan monta ennen kuin pikkuinen syntyy. Varsinkaan kun synnytystapa-arviossa todettiin pienen olevan perätilassa ja edessä on siis jälleen sectio, tällä kertaa tosin suunnitellusti ja päiväkin on jo etukäteen tiedossa, 8.10 lähdetään siis hakemaan meidän toista pikkuista kotiin. Pikkuisen ryhtyy jo jännittää, sillä kyseiseen ajankohtaan ei ole enää kuin reilu viikko ja meillä ei tosiaan vieläkään ole sitä pinnasänkyä edes hankittuna.

Kurpitsakarnevaalit

Viikonloppuna kävimme perheen kanssa Koiramäen Pajutallilla, jo perinteiksi muodostuneilla, Kurpitsakarnevaaleilla. Tällä kertaa Kurpitsakarnevaalit osuivat hiukan epäsopivasti maalausurakamme keskelle, mutta kävimme kuitenkin nauttimassa kahvit ja vohvelit, sekä ihastelemassa kaunista syksyistä tunnelmaa. Ilma täällä Etelä-Suomessa ei ole mitenkään parhaimillaan, mutta sadekuurojen lomassa aurinko pilkoittaa ajoittain.

Tällä kertaa mukaan ei tarttunut mitään ihanuuksia piristämään syksyä, mutta onneksi sisustuslöytöjä pääsee tekeemään uudemman kerran, ajan kanssa. Viikonloppu kun meidän perheessä oli pyhitetty aikalailla maalaamiselle ja Antonin kummien vierailulle.

Sommaren i Mumindalen

Förra söndag bestämde vi oss för att göra en utflykt till Mumindalen. Det verkar som om Mumindalen blir för vår familj ett ställe vi kommer att besöka varje sommar. Denna gång gjorde vi enbart en dagsresa, vägen hem är inte så lång och på grund av att vi inte har några gemensamma semesterdagar med A i år, så passade det bäst såhär för hela familjen. Lilla A gick inte med på att pappa skulle lämna hem.

Fastän vi var förra året också till mumindalen, hittade vi ännu ställen vi inte hade besökt på ön och i år orkade lilla A dessutom sitta stilla och titta på teatern som visades.

Viloparken med en massa hängmattor var en av höjdpunterna i år, ön är nämligen tillräckligt stor för att hinna få sjuka fötter på fyra timmar, så möjligheten att vila fötterna en stund kom verkligen till godo. Själv skulle jag ha kunnat vila en längre stund, men fast lilla A trivdes i hängmattan, hade vi mycket att titta på ännu.

Morran var ännu i år lite skrämmande, men som tur slapp man snabbt bort från den mörka grottan.

Vattenlekar är något som  är toppen enligt lilla A och som tur fanns det på ön också lite säkrare platser för vattenlekar än havet runtom oss.

Muminpappan är en av lilla A:s favoriter och honom var vi och krama säkert 5 gånger under dagen.

Dags för sommarlov igen

Det har gått en stund från mitt senaste inlägg. Sommarlov är dock än på tapetet, men under det senaste året har ett och annat hunnit hända. Många skratt och kanske någon tår har funnit sin plats inom det senaste året. För tillfället som sagt har vi med lilla A sommarlov, eller snarare sagt har vi haft redan i en vecka. Inget egentligt lov har det i och för sig varit, eftersom tiden har gått till att hälsa på släktingar och städa lägenheten. Jag väntar med fasa när vår hyresvärd ringer och meddelar om det första inbokade uppvisningen, vårt hem ser definitivt inte så lockande ut för tillfället och dessutom lyckades lilla A bli sjuk såhär passligt under mammas semester. Troligvis blir det nog inte någon uppvisning av bostaden ännu, eftersom vi kommer ju först att flytta den 1.9. För de av er som undrar vart vi flyttar, så kommer vi att lämna som Helsingforsbor än en stund, Träskända är en vacker stad, men den saknar helt och hållet alla svensk service, så för barnens skull lämnar vi ännu i Helsingfors. Vi hittade ett passligt hem för oss, fast det i ett skede såg ut som om vi skulle hamna och bo på hyra en aning längre. Än känns hela situationen från min del lite absurd och otrolig, det kommer ju som sagt att vara mitt första egna hem, och dessutom kommer den att vara belägen i Helsingfors. Jep, det kan man kalla något jag inte hade planerat för mig. Men nu väntar jag minsann med pirr i magen på att få flytta. Vår tillfälliga hyreslägenhet har nämligen varit helt hemsk på alla vis och nu när lilla A kommer dessutom att få en lillasyrra (eller lillabror) på hösten, kommer denna lägenhet dessutom att bli alldeles för liten för oss.

Jag skall försöka hålla er alla bättre på tapeten i fortsättningen, senast då jag lämnar på mammaledigt har jag ju tid, kan bara tänka mig hur lungt det sen är i huset då vi har två barn som springer och härjar :)

För att få lite bär och vitaminer i vår lilla snoriga grabb, kom jag på att göra honom isglass, hittills har vi provat hallon-nektarin och jordgubb-kiwi. För lilla A räcker det att det är glass :)

Lilla A meddela bestämmt att han vill ha hem 5 katter och 5 katter till Nanna.

Muumimaailman tarinoita

Kesälomamme päätteeksi eräänä sateisena päivänä päätimme koko perheen voimin suunnata Turkuun, matkan määränpäänä oli jokaisen lapsiperheen "suosikkikohde" muumimaailma. Pikku A ei varsinaisesti muumeista vielä välitä, mutta päätimme käydä katsomassa onko siellä mitään näkemisen arvoista. Lähdimme keskellä viikkoa, jotta siellä ei olisi hirveästi ollut väkeä, mutta kuten varmaan jokainen muumimaailmassa käynyt tietää, muumimaailma ei hiljene koskaan. Neljän tunnin tarpomisen, kastumisen ja kiertelyn jälkeen olimme uuvuksissa ja saimme todeta, että ainoastaan ylihinnoiteltu matkamuistomyymälä on auki. Lähes kaikki ravintolat ja kahvilat sulkivat ovensa tuntia ennen varsinaisen muumimaailman sulkemisaikaa. Näin jäi pannarit syömättä ja Pikku Myyn namipuoti näkemättä kierrelessämme satumetsässä.

Yhteenvetona minun näkemykseni tästä lapsiperheiden suosimasta ylihinnoitellusta matkakohteesta oli aika laimea. Saarella tosin riitti nähtävää ja kierreltävää, mutta meidän perhe ei hirveästi saanut kohteesta mitään irti. Pikku A pelkäsi hahmoja ja karttoi niitä kuin ruttoa, mielenkiintoisin asia taisikin hänen mielestään olla vankkureihin rakennettu liukumäki. Haaveeksi jäi valokuva pikku A:sta muumejen kanssa, mutta ehkä palaamme muumimaailmaan kun pikku veijari on hiukan kasvanut ja taidamme kokeilla seuraavan kerran muumien taikatalvea.