Lapsiperheen arjen pelastus

Vietetään marraskuun viimeisiä päiviä ja hiekkalaatikolla voi edelleen rakentaa hiekkakakkuja. Toivoin kyllä lämmintä talvea, ihan vain sillä, että pystyisi mahdollisimman pitkään olla lasten kanssa pihalla. Voin nimittäin sanoa, että touhukkaalle taaperolle ei meidän 77 neliötä riitä pitemmän päälle. Täten läheisestä leikkipuistosta on tullut ikään kuin meidän toinen koti, jossa vietämme lähes poikkeuksetta kaikki aamupäivät. Leikkipuistosta kun löytyy iso kasa pihaleluja (meidän omat pihalelut kun ovat lähes poikkeuksetta mökillä tai matkalla sinne) ja kavereita joiden kanssa touhuta, neiti näpsäkkä yleensä nukkuu ja tuhisee vaunuissa tyytyväisenä. Pikku A ei pienempänä viihtynyt laisinkaan vaunuissa ja askartelin meidän vaunuihin jopa eläimiä kopan sisäpuolelle, jotta saataisiin taitettua pakolliset kauppa/koti/neuvola väliä ilman suurempaa huutoa.

Totuttelin jo pikku A:n vauva-aikana kantoliinailuun, mutta totesin aika pian ettei se ole minun juttuni ja laitoinkin kantoliinamme huuto.net:n avulla kiertoon. Pikku A:n ollessa 4 kuukauden ikäinen ostimme Ergo-kantorepun ja se on siitä lähtien ollut erittäin ahkerassa käytössä. Neiti näpsäkälle kävimme noin kuukausi sitten hakemassa kyseiseen Ergoon vauvatuen ja tämän myötä Ergostamme on tullut entistä tärkeämpi osa meidän arkea, neiti kun poikkeuksetta viihtyy parhaiten minun sylissäni. Mikäli olemme pikku A:n kanssa omalla pihallamme leikkimässä, kulkee neiti näpsäkkä kantorepussa mukana, tämä on minun mielestäni nopeampi ja näppärämpi vaihtoehto kun vaunujen raahaaminen vaunuvarastosta 20 metrin vuoksi. Sanoinki A:lle kun oli puhetta auton vaihdosta, että pärjätään hyvin ilman farmari autoa, sillä en ryhdy enää raahaamaan vaunuja tai rattaita autolla mihinkään. Toki jos menemme lasten kanssa kolmisteen jonnekkin kauemmas kuljemme vaunuilla, sillä seisomalaudasta on välillä hyötyä, kun pikku A ei jaksa kävellä tai joudumme kulkemaan vilkkaan liikenteen seassa.

Nyt kahden kuukauden jälkeen voin todeta, että pikku A:n arjen pelastus on lähellä sijaitseva myös äidille kepaava leikkipuisto ja joka säälle soveliaat vaatteet. Neidin osalta vannotan Ergoon ja vauvatukeen, sillä kahden lapsen äitinä käsiä ei koskaan voi olla liikaa ja Ergon avulla neiti pysyy tyytyväisenä ilman että pikku A:n arki kärsii. Vanhempien mielenterveyden säilyttämiseksi olemme viimeisen kahden kuukauden aikana käyttäneet prisman kauppakassi palvelua. Tämä mahdollistaa sen, että meidän ei tarvitse raahata lapsia kauppaan, taistella heidän kanssaan lelu ja karkkiosastoiden ohi, rauhoitella heitä kassajonossa, tulla hikisenä ja turhautuneena kotiin ja todeta, että kaikki oleellinen jäi ostamatta. Kauppakassi palvelun myötä voin lasten mentyä nukkumaan rauhassa suunnitella meidän viikon ruokatarpeet, tilata ne noudettavaksi meille sopivimpaan ajankohtaan ja lähettää A noutamaan valmiiksi pakatut ostokset. Ei stressiä, ei jonottamista, ei heräteostoksia, mikä sen mukavampaa. Kauppakassipalvelun kautta hankimme kaikki päivittäistavarat, jotka me marketista muuten ostaisimme, lihat ja leivät hankimme edelleen muuta kautta tuoreempana.

Jouluaskartelua

Mamman väsymys on tällä viikolla kohonnut aivan uudelle tasolle. Meidän pieni neiti ryhtyy nimittäin saamaan jonkinlaisen vuorokausirytmin aikaiseksi, joka poikkeaa aika radikaalisti koko muun perheen rytmistä. Täten minulla on n. 20 h vuorokaudesta jompikumpi lapsista vaatimassa syliä, seuraa tai muuta huomiota osakseen. Olen jo aikaisemmin huomannut, että minulle stressin lievennykseen sopii parhaiten kaikenlainen näpertäminen, tämä on osasyy siihen että minusta tuli syksyllä aikamoinen villasukkatehtailija. Nyt kun isäntä pikku myyn nimijuhlia varten kantoi ylimääräisiä rojuja varastoon, löysivät myös minun kutimet tiensä sinne. Joten päätin pikku A:n kanssa tehdä hiukan jouluaskartelua hermojeni leputtamiseksi ja pikku A:n viihdyttämiseksi. Pieni mies kun rakastaa paperin silppuamista.

Sillä välin kun pikku A toimi paperisilppurina, väkersin itse hiukan joulukoristeita kaunistamaan kotiamme. Makuhuoneeseemme löysi tiensä alla oleva tähti, josta tuli ihan kivan näköinen, vaikkakin hiukan massiivisempi kuin suunnittelin.

Kotivinkin inspiroimana päädyin askartelemaan lumihiutaleita, joita olen viimeksi tehnyt ala-asteella ja mielestäni ne eivät olleet silloin läheskään yhtä hankalia tehdä kuin nyt. Lopputulos ei ehkä ihan yllä kotivinkin tasolle, mutta pikku A:n mielestä ne olivat kauniita hiutaleita ja kelpasivat hänelle. Saa nähdä saadaanko me tänne etelään lunta jouluksi laisinkaan.

Pikku Myyn nimijuhlat

Viime lauantaina vietimme Pikku Myyn nimijuhlia. Juhlista päästiin kunnialla läpi vaikka katastrofin ainekset olivat ilmassa. Oli niin monta asiaa mitä olisin juhliin halunnut tehdä tai saada valmiiksi, mutta toipilaan arki kahden lapsen kanssa ei ole aina mikään kaikkein aikaansaavin kokoonpano, varsinkaan kun koti ei edelleenkään ole ns. valmis muuton jäljiltä. Tällä kertaa mentiin sitten sillä millä mamma jaksaa, täten mm. macarons leivokset jäivät juhlista pois, mutta muutaman jaksoin viikonlopun aikana kuitenkin täyttää ja niistä tuli ihan hyviä.

Menu

Alkumaljat (Deinhard kuohuviini - Saksa)

Naudan sisäpaisti mustaherukkahyytelön kera

Rosmariiniset uunilohkoperunat

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä

Lämminsavulohirullat

Chiabatta ja saaristolaisnapit

punaviini (Trapiche -Argentina), valkoviini (Kumala - Etelä-Afrikka)

Valkosuklaa-vadelma täytekakku

Porkkanamuffinssit

Wilhelmiinat

Kahvi, tee

 

Halusimme tarjota vieraille lämpimän ruuan, mutta koska vieraita tuli loppujen lopuksi sen verran enemmän päädyimme buffet tyyppiseen ratkaisuun. Nimijuhlissamme ruoka oli ehdottomasti pääasiassa ja ainoa ns. virallinen osuus juhlista oli pienen Néa neidin nimen julkistaminen ja kummien sekä heidän tehtävien esittely. Jokainen kummi sai muistoksi kummitodistuksen, joka allekirjoitettiin kahtena kappaleena, joista toinen jää neidille.

 Neiti sai paljon kivoja lahjoja ja korttimeri oli aika vaaleanpunainen väritykseltään.

Mammalla meni juhlista toipumiseen useampi päivä ja edelleen tuntuu olevan voimat vähissä. No, onneksi tässä on pari viikkoa seuraaviin kekkereihin ja sitä ennen voi ottaa pienen herkkuhetken.

Terveisiä villasukkatehtaasta

Joka ikinen vuosi ilmojen viilentyessä ja joulun lähestyessä minussa herää pieni villasukkatehtailija. Kaupat täyttyvät aivan ihanista villalangoista (todeennäköisesti langat ovat siellä ympäri vuoden, mutta minun silmiin ne osuvat vasta nytten), joita on vain pakko päästää hypistelemään ja suunnittelemaan mitä kaikkea kivaa niistä taikoisi. Neulomistaustana kun on ainoastaan ne ala- ja yläasteen käsityötunnit, olen huomannut että neulomisvideoista on useinkin suuri apu, kun ohje toisen perään vaikuttaa pelkältä heprealta.

Pitkään selvisin pelkällä Novitan villasukka ohjeella (joka löytyy lähes joka lankakerän vyötteen sisäpuolelta) mutta kun pikku A:n villasukat tekivät katoamistempun päiväkodissa, päätin kokeilla jotain toista ohjetta sillä nuo taaperon sukat eivät mielestäni onnistuneet laisinkaan tuolla Novitan ohjeella. Nykyään kaikki ohjeeni tulevatkin täältä. Onneksi tuota sinistä Nalle-lankaa jäi vielä sen verran, että sain pikku A:lle tehtyä uudet sukat, hän kun halusi välttämättä samanlaiset sukat kuin isillä. Ja näistä uusista sukista tuli paljon paremmat kuin edellisistä.

Pikku neidille aattelin tehdä palmikolliset villasukat, ikään kuin harjoituskappaleena, ennenkuin ryhdyn tekemään itselleni polvenkorkuisia pitsikuviollisia villasukkia. Tämän villasukkamanian myötä olen myös syventynyt hiukan eri lankalaatuihin ja todennut, että aikaisempi ahdistus kutoamiseen on ehdottomasti supisuomalaisen 7 veljestä langan syytä, tästä olen aikaisemmin vääntämällä vääntänyt villasukkaa toisensa perään ja lopputulos on aina epämukava, karhea ja nukkaantunut pesussa. Nyt kokeilin tehdä ylläolevat sukat Novitan Nalle langasta ja pieni neiti tulee saamaan omat sukkansa alpakkalangasta, joka on ehdottomasti uusi suosikkini lankalaaduissa, pehmeämpää lankaa saa hakea.