Sen täydellisen metsästystä

Kuvan alkuperä

Sunnuntait ovat päiviä, jotka monen osalta menevät ennalta kirjoitetun kaavan mukaan. Toisille sunnuntai on lepopäivä, kun toiset taas ovat töissä.Toisille sunnuntai on se välttämätön paha, joka ennakoi työviikon alkua, toisille se taas on mahdollisuus viettää laatuaikaa perheen kesken. Meille sunnuntai on tällä hetkellä metsästyspäivä, eikä minkään tahansa metsästyspäivä vaan nimenomaan sen täydellisen asuntoalueen metsästystä. Sijainti nimittäin on tällä hetkellä se tärkein mittari ja korvissanni kaikuu muisto kauppaopiston ajoilta jolloin rakas markkinointiopettajamme painoitti sijainnin tärkeyttä. "It's all about the location!" Rakas opettajamme oli jälleen oikeassa, asiaa saattoi toki edesauttaa lauantai-iltana sattunut karhukopla-episodi rauhallisen päättyvän pihakadumme varrella. 

Sunnuntaina pakkasimmekin sitten koko perheen autoon ja lähdimme metsästämään esittely-kylttejä, sunnuntait nimittäin ovat kiinteistövälittäjien työpäiviä. Hetken ajeltuamme löysimmekin ihanan vehreän ja rauhallisen sijainnin. Sellaisen sijainnin, josta ensimmäisenä mieleen tulee "täällä minä tahdon asua".

Kurpitsakarnevaalit

Olemme edelleen hiukan nuhaisia, mutta päätimme kuitenkin piristää perjantaipäiväämme käymällä Koiramäen Pajutallin Kurpitsakarnevaaleilla, jotka jatkuvat vielä viikonlopun yli. Jussilan tilalla olikin hyvin syksyisen värikkäät karnevaalitunnelmat, pihaa koristivat lukuisat kurpitsat ja upeat syyskukat värittivät muutoin harmaata päivää. Vaikka kurpitsakarnevaalien avajaiset olivat olleet jo edellisenä päivänä ja meidän vierailu sijoittui päivälle, ajatuksena välttää suurinta ruuhkaa, oli karnevaalialue täyttynyt lapsiperheistä. Eikä tämä ole mikään ihme, sillä karnevaaleissa oli otettu lapset erittäin hyvin huomioon, olihan tarjolla kurpitsakaruselli, hattaraa ja muita herkkuja. Karnevaalit huipentuvat sunnuntaina järjestettävään kurpitsakilpailuun, jossa kolme suurinta kurpitsaa kasvattanutta palkitaan. Kierettyämme karnevaalialueen palasimme päätalolle nauttimaan kahvit ja kotiinviemiseksi löytyi jälleen hiukan piristystä muutoin harmaaseen syksyyn. 

Suosittelen lämpimästi kuvassa näkyvää appelsiini-kaneli kynttilää, jonka tuoksu on suorastaan lumoava.

En liten stund i solen

Idag har äntligen solen skinat, också i Träskända, så vi beslöt att ta vara på den härliga stunden och det vackra men ganska blåsiga vädret, fastän vi ännu är lite snoriga. Lilla A och jag gjorde en snabb visit till sandlådan ikväll, det var första gången i sandlådan för lilla A. Premiären för sandlådan var inte så lyckad, han satt bara och tittade på då andra gjorde sandkakor, så gungandet är kanske ännu en stund vår grej. 

Efter en uppfriskande liten promenad till parken är der mysigt att krypa in under filten och fortsätta med stickandet, kanske ylletröjan blir färdig i år.

Värileikkejä

Viikonloppu on mennyt meidän perheen osalta hyvin värikkäissä tunnelmissa. Lauantaina nimittäin oli pikku A:n ensimmäinen värikylpy päivä. Järvenpäässä vauvojen värikylpyä järjestetään kerran kuussa Järvenpään Taidemuseon toimesta. Itse olin erittäin tyytyväinen ensimmäiseen värikylpyymme, ohjaaja oli erittäin ammattitaitoinen ja pätevä ja hän olikin päätoiminen vauvojen värikylpy-ohjaaja. Pikku A vaikutti myös viihtyvän, vaikka aluksi uusi tilanne hiukan jännitti. Nopeasti mamman pieni poika kuitenkin rohkastui ja paineli muiden lasten kanssa maalailemaan. Värikylvyssä kuitenkaan ei ole tärkeää itse maalaus, vaan havannointi, oppiminen, aistiminen ja yhdessäolo. Olikin mahtavaa huomata kuinka meidän pikku A, joka useimmiten roikkuu mamin housunlahkeessa kiinni, paineli naapuripojan luokse tutkimaan joskos siellä olisi parempi mustikkasato.

Vinkki tuleville osallistujille, jalat ja kädet kannattaa kuulemma rasvata ennen värikylpyä, tällöin väri ei tartu ihoon ja lähtee helpommin pesussa pois. Me emme tehneet niin, ja tuloksena olikin aika siniset jalat vielä seuraavana päivänä.

Ilmeen perusteella pieni taiteilija viihtyi hyvin ja on työstään hyvin ylpeä.

Syksy on saapunut Järvenpäähän

Hiukan pitempi tovi on päässyt vierähtämään, tällä välin olemme ennättäneet lomailla kauniissa kesäisessä Helsingissä ja hiukan uudistaa asuntomme yleisilmettä. Kesä meni pitkälti perheen kanssa touhuessa, pikku A:n kanssa tutkittiin maailmaa ja otettiin rennosti. Pieni mies on kasvanut kesän aikana huimasti ja oppinut kaikenlaista uutta. Pari päivää sitten ilmestyi vihdoin ensimmäinen hammas ja jo kuukauden verran ollaan harjoteltu kapuamista ja kiipeämistä joka paikkaan. 

Pikku A:n mielestä sorsien ruokkiminen oli huisin hauskaa.

 Vaikkakin kesällä on mukavaa kun on lämmin ja aurinkoista, pidän kuitenkin enemmän syksystä, sillä ne ensimmäiset syyspäivät, jolloin aurinko vielä lämmittää, puun lehdet rupeavat punertaamaan ja illan tullen hämärtyy sen verran, että voi sytyttää muutaman kynttilän ja teekupposen kanssa kömpiä viltin alle, ovat elämäni kohokohtia. Niitä rentouttavia hetkiä jolloin voi kaivaa kutimet kaapista ja jatkaa sitä viime syksynä kesken jäännyttä villapuseroa tai aloittaa uuden puseron kutomista. 

Kanervat ovat varma merkki syksystä ja piristävät kummasti parvekkeen ilmettä sateisenakin päivänä.