Suussasulavat suklaamuffinssit

Nämä suussasulavat suklaamuffinsit ovat yksi meidän perheen suosikki herkuista, kaiken lisäksi ne ovat äärettömän helppo tehdä, mikä on hyvä eritoten lapsiperheissä. Taikinan voi tehdä sahkövatkaimella, mutta itse suosin käsivispilää, koska silloin saa paremman tuntuman taikinaan. Ja kun käyttää pirtsakan värisiä muffinssivuokia saa iloa ja eloa tavalliseenkin päivään. Kuvassa olevissa muffinsseissa olen käyttänyt ikean vuokia, nämä kuitenkin alittivat odotukseni pahimman kerran enkä voi suositella niitä kenellekkään. Vaikka ne ovat pirteän ja kivan värisiä ne ovat erittäin oudon mallisia, ne ovat hyvin kapeita ja syviä. Kaiken lisäksi ne päästävät rasvan läpi pohjasta, joka tekee muffinssista epämielyttävän tuntuisen. Onneksi nykyään myydään myös ihan päivittäistavarakaupoissa erilaisia muffinsivuokia arjen piristykseksi, mutta jos on vähänkään aihetta juhlaan suosittelen tutustumista paikalliseen Confetti-myymälään, sieltä löytyy jokaiselle kotikokille hiukan luksusta. Taikinasta tulee noin 9 isoa muffinssia tai 12 pientä ja halutessan voi pätkiksen korvata muilla makeisilla tai marjoilla (silloin kannattaa jättää taikinasta myös kaakaojauhe pois).

Muffinssiohje

150 g pehmeää leivontamargariiniä

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta

1,5 dl maitoa

1 pss pätkis Mini Bites (n. 140g)

Sekoita leivontamargariini ja sokeri keskenään, lisää joukkoon kananmunat ja maito. Sekoita kuvat aineet keskenään ja lisää ne vähitellen margariini-voi-kananmuna-maito seokseen. Sekoita taikina tasaiseksi ja lisää sitten pilkotut pätkikset. Annostele taikina muffinssivuokiin siten, että vuokaan jää 1/4 tyhjää kohoamisvaraa. Paista muffinsseja 225 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.

Ei mikään tavallinen perjantai

Kesä pitää kiireellisenä, eritoten jos on runsaasti erilaisia projekteja, kuten minulla. Päällinmäisenä tällä hetkellä turhasta roinasta eroon pääseminen, helpoin tapa olisi kantaa kaikki romppeet suoraan roskiin tai lähimpään Uffin laatikkoon, mutta siinä ei olisi mitään hauskaa. Minä taas varasin itselleni kirpputoripöydän, kolmen päivän tavaroiden etsimisen, lajittelun, järjestämisen, hinnoittelun ja pakkaamisen jälkeen muistin miksi en useammin ole ryhtynyt tähän. Nytten eteisessämme odottelee kaksi isoa ikean kassia (ja ne jotka tässä tuhahtavat "vain kaksi kassia" miettivät hetken kuinka monta vauvan vaatekappaletta mahtuu yhteen isoon ikea kassiin ja kuinka paljon ylimääräistä tavaraa edes voi mahtua 33 neliöön), sunnuntaina nämä kassit saavat seuraa Helsingistä ja maanantaina ne päästetään valloilleen läheiselle kirpputorillemme Eurosetiin.

Tänään oli kuitenkin tärkeä ja erilainen päivä, sillä ulkona paistoi aurinko (joka ei ollut mikään uusi asia), minun piti hankkia tenttikirja (ei myöskään mikään uusi asia) ja meidän pikku A täyttää tänään 6 kk!! Tämän kunniaaksi ajattelin leipoa valkosuklaa-viininmarja-tuorejuusto kakkua, pikku A ei valitettavasti vielä tätä herkkua pääse maistamaan, mutta hänelle on varattu kirjolohikiusausta ja aprikoosirahkaa (kuulostaa erittäin herkulliselta, mutta soseuttaessa yleensä hyvästäkin ruuasta tulee etovan näköistä). Minulla oli suuria suunnitelmia mitä kaikkea minun olisi pitänyt ennättää tehdä jo tähän mennessä. Mihin tämä aika oikein menee? Joku joskus sanoi minulle, että elän liiaksi haaveissani, hyvin mahdollista, mutta ensi viikolla selviää jos jokin niistä haaveistani saattaisi toteutua. Se asia ei kuitenkaan ole enään minun käsissäni, mutta mikäli kaikki päättyy hyvin palaan asiaan ensi viikolla. 

Meidän pikkuinen vuorokauden ikäisenä.

 

Tyranni

Tuli pikkuprinssi maailmaan.
Isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan.

Tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin,
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee: minä vaadin.

Sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
- tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa.

Voi sinua, tyranni pikkuinen;
olet mahtaja aikamoinen,
sun valtas on kaksinkertainen:
olet kuopus ja esikoinen.

Aaro Hellaakoski; Jääpeili

 

 

Tämän kaiken puuhastelun lomassa olen kuitenkin ennättänyt vielä ommella pikku A:n syöttötuoliin somat pehmusteet, yksi tyyny uupuu alla olevasta kuvasta sillä se odottaa vielä täytettä. Kokeilimme kuitenkin tänään istua tuolissa ruokailun ajan ja lopputulos oli erittäin loistava. 

Hyväntekeväisyyttä, hautajaisia ja hirmuisia helteitä.

Tovi on jälleen kerennyt vierähtämään viime kerrasta, suurin syy tähän oli isännän komento jättää tietokone kotiin, sillä olimme matkalla pikku A:n isomummin hautajaisiin. Välillä on hyvä taipua isännän tahtoon välttääkseen sanasodan, varsinkin jos edessä on kuuden tunnin ajomatka. Olemme siis jälleen olleet tienpäällä, tällä kertaa määränpäänä oli Pohjois-Savo.

Ennen hautajaisiin lähtöä ehdin kuitenkin harrastaa hiukan hyväntekeväisyyttä, helppoa ja kätevää, sellaista jota voin suositella jokaiselle joka haluaa päästä eroon ongelmajätteestä nimeltä: vanhat matkapuhelimet, jotka eivät kelpaa kenellekkään tai jotka eivät edes toimi. Tilasin nimittäin KännykkäRahaksi Oy:n kierrätyspaketin ja kierrätin vanhat matkapuhelimemme, jotka olivat jo jonkusen ajan lojuneet kaapin perukoilla eivätkä kaikilta osilta edes toimineet. Kyseistä yritystä on monilla keskustelupalstoilla haukuttu, muutaman hassun kympin takia, huijariksi: jotkut ovat ilmeisesti lähettäneet ns. uusia toimivia matkapuhelimia ja suuttuneet kun eivät ole saaneet niistä toivomaansa summaa. Ihmisiä on moneen junaan, itse lahjoitin matkapuhelimista saadut varat (huimat 38,23 €) suoraan syöpäsäätiölle.

Tällaisen pienen hyväntekeväisyysprojektin jälkeen oli aika lähteä kohti Pohjois-Savoa. Hautajaiset ovat sukutapahtumista ne ikävänpuoleiset, joten en käy niitä sen kummemin läpi kun, että tilaisuus oli erittäin kaunis ja persoonallinen pienehko tapahtuma ihastuttavassa vanhanajan miljöössä. Ilma oli tukahduttavan kuuma ja aurinkoinen. Helteiden yltyessä sunnuntaita kohden viikonloppu päättyikin rajuihin ukkoskuuroihin ja pitkään kotimatkaan.

Lomailua mökillä

Viime viikolla kelit olivat hyvin suotuisat ja vietimmekin perheen kesken isännän loppuloman mökillä. Mökkely on kyllä mukavaa puuhaa, mutta mikäli on mahdollista suosittelen lämpimästi kaikkein kuumimpien kesäpäivien viettoa jossain muualla, mielenrauhan säilyttämiseksi. Pikku A:n yöunet nimittäin jäivät helteen vuoksi aika katkonaisiksi ja sitä myöten myös äidin unet jäivät ajoittain lyhyiksi. Onneksi pihamaalla oli sen verran varjopaikkoja, että pystyimme lekotella ulkosalla suurimman osan päivästä.

Kyllähän se mökillä olo voittaa tämän kerrostalo-elämän mennen tullen, vaikkakin minun istutus-sisustus-suunnittelu ikuisuusprojektini parvekkeella mahdollistaisi puuhastamisen kotoa käsin. Haaveena vielä oma piha ja päärynäpuu sekä mökki järven rannalta. Odotellessa näiden haaveiden toteutumista voisin jatkaa parveke-projektiani, ehkä se vielä jonain päivänä on kuvauskunnossa, vaikkei sinne ole mahdollista toteuttaa yhtä mittavia istutuksia kuin mökillä on.