Tonttuja ja tuulomantorttua

Aivan liian lyhkäsiksi jääneiden yöunien jälkeen on pakko puuhastella koko ajan jotain, ihan vain sen vuoksi ettei nukahda pystyyn. Tämä viikko on yöunien osalta jo hävitty, mutta onneksi A on tämän viikon iltavuorossa ja täten vastuussa pikku A:n aamupalasta, mikä mahdollistaa minulle pikkuisen myöhäisemmän aamuherätyksen. Äitiysloman ehdottomat parhaimmat puolet on jäädä köllimään lasten kanssa sänkyyn aamulla ja tehdä aamurutiinit ilman hoppua. Pikku Myyn unirytmin taas mentyä nurinkurin ja pikku A:n jälleen vinkuroitua päiväunille menosta, päätin tehdä lasten kanssa A:lle mokkaruutuja. Selailin netistä ohjeita mokkaruuduille, sillä ajattelin vaihteeksi kokeilla jotain uutta ohjetta ja löysinkin sattuman kaupalta mokkaruutuja Isyyspakkauksen blogista, meilläpäin näitä vaaleita mokkapaloja kutsuttiin Tuulomaantortuksi ja olinkin ihan unohtanut koko tortun. Tuulomaantortun päälle kuuluisi tosiaankin kookoshiutaleet, mutta niitä ei kaapistani sattunut löytymään, joten jouduin tyytymään nomparelleihin.

Torttu jäin tosin aika matalaksi ja mielestäni lapsuuteni Tuulomaantortussa on soodaa, joka tuo torttuun sellaisen pikkaisen kirpeän säväyksen. Lisäksi kuorrutuksen ohje oli aika nafti pellilliseen torttua, mikä toisalta on aika hyvä, sillä nettiselailun myötä huomasin että jotkut syövät pelkkää kuorrutusta suoraan kiposta!! Kuorrutuksessa ei ole lähes muuta kuin sokeria ja voita, joten en voi ymmärtää miten joku pystyy sitä pelkästään syömään. Kuorrutukseen käytin ihan tavallista suodatinkahvia, meillä juodaan Juhla Mokan tummapaahtoa (totuttuaan tähän tuntuu vaaleapaahto ikään kuin tiskivedeltä), ja kaakaona toimi O´boy, sillä tumma leivontakaakao taitaa olla mökillä. Muistan lapsuudestani sen, että fammolla sai aina kaakoksi tummaa leivontakaakaota sekoitettuna tankkimaitoon ja se oli ihan parasta, en ole koskaan oppinut juomaan ns. taviskaakaota.

Kun pellin kostuttaa ennen leivinpaperin laittoa, leivinpaperi pysyy helpommin paikoillaan.

Pikku A on nyt muutamana päivänä nähnyt parvekkellamme hiippailevan tonttuja, mikä on mielestäni aika hauskaa sillä me emme ole pikku A:lle tonttujen vartioimisesta mitenkään maininneet. Mielestäni on väärin lapsia kiristää "olkaahan kilttejä kun tontut vartioi, muuten ei tule lahjoja" kommenteilla ja olenkin pohtinut joulupukkiasiaa. Olisi toisaalta ihanaa, että jouluna kävisi pukki, mikäli se olisi joka joulu sama pukki ja tuttu pukki. Kaupan seinältä otettu pukki kuulostaa omiin korviini hiukan riskialttiilta touhulta, itse en ainakaan täysin vierasta miestä halua omaan kotiini päästää jouluna. Täten uskon, että meille joulupukki taitaa vain käydä tiputtamassa lahjat, sillä ainoa oikea joulupukkihan asuu Korvatunturilla.